Kerran kun oma oli piilotettu lumeen (olen käsittänyt, että eristää hajua vähän erilailla kuin esim. lehdet päällä), Tara ei malttanut tehdä haistelua kunnolla vaan hetken haisteltuaan meni väärille ja toi sieltä kapulan. Oli kuitenkin sen näköinen, että "anteeksi kun en löytänyt omaa, mutta joku kapula oli pakko tuoda". Otin väärän enkä sanonut mitään ja avustaja kävi uudelleen näyttämässä, että kyllä se oma siellä piilossa on. Sen jälkeen lähti uudestaan omalle ja malttoi etsiä eikä luovuttanut. Löytyihän se lopulta ja koirastakin näki, että "jes onnistuin!" :) En siis tuollaisesta mokasta ole huolissani, koska mielestäni se on tapauskohtaista mistä virhe johtuu. Tarasta näki selvästi, että se tiesi tuovansa ensiksi väärän. Huolestuisin, jos päämääränä olisi heti ollut väärien kasa ja koira olisi tuonut väärän muitta mutkitta minulle. Tuo väärän tuominen päästiin onneksi korjaamaan hyvin ja itseluottamuksen ja liikkeen varmuuden kasvaessa tiedän, että Tara pystyy tekemään yhä vaikeampia piiloja - kunnes sitten joskus päästään oman esilläoloon;)

Muut liikkeet on ihan kivalla mallilla, aika rennosti on treenailtu ja paljon leikkiä. En ole jaksanut kauheaa stressiä/painetta meidän tekemisestä ottaa, vaan treenailen enemminkin asenteella että kivaa tehdä yhdessä ja saada ajatukset pois lukemisesta=) Ensi viikon keskiviikosta alkaa kolmen viikon koirattomuus, kun koirat matkaavat toiselle paikkakunnalle poikaystäväni mukana... Mitenköhän siitä selvitään..? Sen jälkeen luultavasti loput toukokuusta menee suhteellisen vähillä treeneillä. Kesäkuussa sitten alkaa tehotreenit ja kokeissa käynti.

Ruutu on edistynyt kivasti, Tara on ruvennut jo selkeästi hakemaan paikkaa eikä tekeminen ole enää samanlaista arpomista, kuin aiemmin. Olen vahvistanut ruutua vielä niin, että sitä tehdään yhden toiston jälkeen eri sivuilta, että koiralle mahdollisimman hyvin hahmottuisi mikä on se alue johon juosta. Ruokakupin oleminen kaukana ruudun "vieressä" on ollut vielä hankalaa, ja sellaisissa tilanteissa Tara mielellään kaartaisi syömään;)

Häiriöseuruuta on myös tehty, viimeksi eilen. Häiriöinä on ollut juokseva ja huutava avustaja ja avustajakoira:) Hyvin on mennyt kun tätä on taas muistanut vahvistaa, koira alkaa tuijottamaan sitä intensiivisemmin mitä enemmän häiriötä on.

Tunnarissa olen ollut älyttömän laiska! Pakko alkaa nyt - kun piilopaikkojakin lumien sulamisen myötä on enemmän - treenata tätä ulkona!

Noutoja on tehty vauhtinoutoina, hetsaan metallille ja pidän pannasta kiinni ja juuri kun kapula iskeytyy maahan, sanon käskyn. Tällä on saatu kivaa laukkaa palautukseen! :) Paljon pitää vielä tehdä niin, että koira juoksentelee metalli suussa ympäri kenttää koska se on vielä niin vaikeaa pitää suussa ja liikkua esimerkiksi sivulle.

Kaket on kivalla mallilla ja niissä ja jäävissä on tehty kuuntelua, kuuntelua, kuuntelua. Useimmiten korvat löytyy, joskus ei. Luoksetulossa seisomisen matka ja napakkauus vielä työn alla.

Evl-liikkeistä ohjattua on tehty todella kauan aikaa sitten, enkä ota sitä treeneihin ainakaan ennen kuin viimeinen avo ykkönen on tullut ja ylipäätään voin lukemiseltani ilmoittautua kisoihin (eli joskus kesäkuussa..). Olenkin motivoitunut treenaamiseen ajatuksella, että koko kesä on aikaa kierrellä kokeita molempien koirien kanssa!=) Paikallaistumista on tehty lähinnä sisällä esim. ulospääsyn odottelussa. Muutahan ihka uutta siellä ylimmässä luokassa (sitten joskus...) ei olekaan, joten niitä on jossain muodossa treenattu.

Ja tietysti ollaan leikitty, palkattu, motivoitu ja pidetty kivaa:)

Tehtiin  tunnari sisällä ja lisäsin väärien kasan oikealle sivulle. Sitten kävin piilottamassa kaiken roinan sekaan oman. Tara lähti omalle, haisteli muttei meinannut löytää. Käveli pari kertaa lähemmäs vääriä ja ohjaaja oli kauhusta jäykkänä. Mutta, sitten Tara palasikin haistelemaan omaa! Ekalle kerralla se ei meinannut löytyä, joten se palasi luokseni. Olen niin iloinen, ettei mennyt muiden luokse. (Alkuun parempi vaikka ei edes haistelisi vääriä omaa etsien. Haluan ensin ajatuksen, että väärien kasa on aina väärien kasa ja oma on piilossa. Sitten vähitellen väärien kasa on hajallaan ja niitäkin pitää haistella. Vielä ei vaan ole sen aika.) Otin Taran uudestaan sivulle, kävin näyttämässä oman ja käskin etsimään. Nyt haisteli ihan kunnolla ja löytyi kuin löytyikin se oma. Sisällä on huomattavan varovainen tehtäessä, johtuu ehkä tilan puutteesta? Uskaltaudun huomenna ulos kokeilemaan samaa ja yritän innostuksesta huolimatta pitää kasan mahdollisimman kaukana vielä.

Noita tarjoamisharjoituksia kokeilteen, sivu ja noutokapulan nosto ja sivulle tuominen sujuivat hyvin ilman käskyjä. Ajattelin huomenna kokeilla samaa ruudussa, eli vien Taran ruudun eteen ilman, että se on käskyn alla ja vain odotan, että tarjoaa. Pitää alkaa kunnolla panostaa nyt koiran omaa-aloitteisuuteen, sillä yleensä koira oppii paremmin kun itse saa keksiä (niin hyvässä kuin huonossa...:D).

Tässä tarkemmat vinkit eri liikkeisiin:

Seuruu: Paikka oli hyvä, mutta kontakti tippui helposti. Eli paljon treeniä niin, että on ihmisiä ja ohjaajalle saataisiin sopiva jännitys ja koiralle häiriötä siitä, sekä ympäröivästä hälinästä. Yksin treenatessahan ei jännitä eikä niitä häiriöitäkään ole. Lisäksi pitää muistaa palkata sopivassa suhteessa alusta, sivuaskelista, kontaktista, kesken seuruun, pysähdyksistä jne.

Istuminen: Ei istunut, tehtiin myöhemmin jääviä ja oli kyllä melkoista arpomista Taralta:D Ollaan tehty ei-liikkeenomaisesti niitä jääviä, mutta nyt sain ohjeeksi harjoitella niitä niin, että sanon käskyn selin Taraan. Ja lisää lisää lisää kuuntelun harjoittelua!:)

Luoksetulo: Vauhti oli ihan kiva, paitsi sivulletulossa. Seisominen voisi olla terävämpi, tunnustan että on vielä jumituttu avoimen matkalla sitä treenaamaan. Maahanmeno oli hyvä. Pitää muistaa harjoitella ongelmakohtia paljon erikseen (maasta sivulle), eikä jankata koko liikettä ettei muut osiot ala kärsimään.

Metalli: Lähti laukalla, palautuksessa tippui raville. Sivulletulo metalli suussa oli Taralle hankalaa ja sitä onkin treenattu aivan liian vähän. Olen keskittynyt vain nostoihin ja se meni muistaakseni ihan hyvin...:D Eli tasapuolisesti vauhtiharjoituksia ja sivulletuloja läheltä ja kaukaa.

Hyppynouto: Tarasta pressuhyppy oli vähän jännä, joten ei olisi halunnut alkuun hypätä. Kokeiltiin sitä aluksi ilman kapulaa ja sitten liikkeessä ja siinä annoin paluuhypylle lisäkäskyn. Mielellään siis palauttaisi suoraan.

Kaket: Jäi ekassa istumisessa alas, koska otti ympäröivistä äänistä ilmeisesti häiriötä. Tekniikka oli kaikissa muissa hyvä, paitsi seis-istu.

Yleistä: Minun pitää opetella kehumaan koiraa paljon paremmin. Varmaankin jännityksestä johtuen palkkaaminen jäi lelun ja namin tasolle ja sanallinen palaute oli lähes olematonta. Eli KEHU, sitten vasta palkka..:) Jessican kehuessa Tara selvästi vastaanotti kehut. Vaikka mitenkä olen luullut, että kehun paljon niin kyllä on hyvä, että joku ulkopuolinen katsoo ja korjaa! Lisäksi pitää opettaa Taraa ottamaan enemmän kontaktia ja palkatessa siirtyä poispäin koirasta, että kontaktin ottaminen vahvistuu myös kisoissa. Sitten vielä pitää opettaa koiraa tarjoamaan enemmän. Esimerkiksi tehtiin niin, että seisoin palkan kanssa paikallaan ja Taran pitää tarjota sivulletuloa. Liian helposti antaa koiralle koko ajan ohjeita, eikä anna sen itse tehdä töitä palkan saamiseksi.

Huh onpas paljon treenattavaa, mutta eipähän tekeminen lopu:)